Marjo Yrölän muistikuvat joulusta 2021 ovat sumeat – asiantuntijatyötään rakastava perheenäiti oli juuri saanut syöpädiagnoosin.
Mitä tapahtuu uralle, huumorintajulle tai työyhteisölle, kun ihminen sairastuu vakavasti?
Tämä on Marjon tarina.
Työpaikan tehopakkaukseen luottaa moni
Toijalan Akaassa asuu, harrastaa ja työskentelee asioihin tarttuva ja elämäniloinen nainen.
Marjo Yrölä on äiti, koiranomistaja sekä Meisenetin taloushallinnon asiantuntija – oikea työporukan tehopakkaus, jota asiakkaat kuvailevat lempeäksi ja jämäkäksi luottohenkilökseen.
Sanavalmiin naisen tilitoimistoura alkoi hyvin Marjoa kuvaavalla tavalla:
– Toimin vuosituhannen alussa yrittäjänä, ja kritisoin äänekkäästi Meisenetin silloista kirjanpito-ohjelmistoa. Palautteeni tavoitti ja ilmeisesti vakuutti Meisenetin toimarin, ja monien vaiheiden jälkeen hyppäsinkin töihin yritykseen, Marjo nauraa.
Yrittäjähenkisyys ei ole vuosien aikana karissut Marjosta milliäkään.
– Rakastan mun työtä ja omia asiakkaita! En ole sairauslomalla, jos ei ole ihan pakko. En oikein osaa sairastaa.
Joulukuussa 2021 Marjon oli pakko alkaa opetella.
”Sinulla on triplanegatiivinen rintasyöpä”
Pirkanmaalla kaikki 52-vuotiaat naiset kutsutaan mammografiaseulontoihin. Loppuvuodesta 2021, viikko oman rutiinikuvauksen jälkeen, Marjo sai kutsun palata lääkäriin.
Siellä tehdyn ohutneulanäytteen tulos ja diagnoosi pysäyttivät ikiliikkujan vain pari päivää ennen joulua.
– Lääkäri soitti ja kertoi, että minulla on triplanegatiivinen rintasyöpä.
Marjon syöpätyyppi oli vakavin mahdollinen, koska sillä on muita huonompi ennuste harvinaisuutensa ja täsmälääkkeen puuttumisen vuoksi.
Sinäkin vuonna joulu kaikesta huolimatta järjestettiin, perhe ja suku ruokittiin ja yhdessä juhlittiin.
– Jostain järkytyksenkin keskeltä minulle nousi vahvana ajatus siitä, että minun pitää keskittyä ja luottaa siihen, mitä lääkärit minulle sanovat. Että älä anna mielesi kertoa sinulle asioita, joita ei ole vielä tapahtunut.
Siitä joulusta lähtien Marjo on elänyt lujasti hetkessä kiinni.
Vaikka olen sairas, jatkan elämää
Marjo tapasi lääkärin heti tammikuussa ja hoito aloitettiin nopeasti. Syöpätyypin aggressiivisuuden vuoksi hoitosuunnitelmaan kuului sekä sytostaatti- että sädehoidot.
– Minulle lätkäistiin saman tien puolen vuoden saikkupaperit käteen. Ajattelin, että tämähän ei muuten käy, Marjo muistelee.
Marjo halusi ehdottomasti työskennellä sairaudesta huolimatta. Sytostaattihoidot annettiin kolmen viikon välein, ja Marjo sopi työnantajan kanssa, että palauduttuaan hoitojaksosta, hän on aina seuraavaa jaksoa edeltävät kaksi viikkoa töissä.
– Minulle oli ratkaisevan tärkeää, että vaikka olen sairas, jatkan elämää. Työ piti kiinni normaalissa ja muistutti, että elämässä on muutakin kuin syöpä.
Työ piti kiinni normaalissa
Marjo sanoo olevansa alalla ja työyhteisössä, jonne kokee kuuluvansa. Hänellä ei ole koskaan ollut oloa, että ei haluaisi mennä töihin.
Kemoterapia vaatiessa verojaan Marjo ajoi harventuneet hiuksensa kokonaan pois, ja arasteli kaljuna töihin menemistä tasan yhden aamun verran.
– Työmatkalla mun peruukki tarttui ja jäi kiinni turvavyöhän. Päätin, että perhana, olkoon siinä! Sen jälkeen en sitä päähäni laittanut. Eikä hiusteni perään töissäkään kyselty, Marjo nauraa.
Sairastuneen kollegan kohtaamiseen ei ole olemassa yleispäteviä ohjeita, vaan tärkeintä on muistaa, että hän on sama ihminen kuin ennenkin. Jokainen käsittele sairastumistaan omalla tavallaan.
– Meisenetillä minä sain olla minä toipilaanakin, se oli valtavan tärkeää, Marjo korostaa.
– Toinen tärkeä asia oli avoimuus. Halusin, että kollegat saavat tietää tilanteestani, sillä en voinut tietää varmasti, miten tulen jaksamaan. Työkaverit seisoivat rinnalla, kohtelivat minua kuin ihmistä ja antoivat tilaa ja tukea. En tuntenut itseäni missään kohtaa taakaksi. Tästä kaikesta olen heille ikuisesti kiitollinen.
Myös asiakkaat ymmärsivät, että vastuuhenkilö vaihtuu ja ettei tuttu osaaja ole aina tavoitettavissa.
Sitten iski ihosyöpä
Suomessa todetaan vuosittain noin 33 000 syöpää. Vuonna 2021 pelkästään rintasyöpään sairastui 5 105 henkilöä.
Marjon tilanteessa positiivista oli se, että rintasyöpälöydös tehtiin aikaisessa vaiheessa. Vaara ei ollut kuitenkaan ohi, vaikka hoidot päättyivät onnistuneesti.
Viime talvena Marjo sai sädehoitojen seurauksena ihosyövän ja hänet leikattiin kevään aikana kolmesti.
Mitä Marjolle kuuluu nyt?
– Kiitos minulle kuuluu hyvää! Elän normaalia arkea ja työviikkoja. Käyn kontrolleissa ja otan päivän kerrallaan.
Marjo nauttii töistään, joita tasapainottavat perhe-elämä, koiran kanssa ulkoilu, jokkiskisat ja karavaanariharrastus. Juuri tästä tavallisesta elämästä on tullut sairastumisen jälkeen entistä arvokkaampaa.
– Elämä on opettanut, että asiat on otettava sellaisena kuin ne ovat. Haluan pitää hetkestä kiinni, keskittyä hyvään ja elää onnellisena juuri tässä ja nyt.
Marjolla onkin periaate, että periksi ei anneta, elämässä pitää olla huumoria ja siitä pitää nauttia.
– Ai miksi puhun sairastumisestani näin avoimesti? Koska haluan välittää osaltani toivoa ja hyvää. Sitä on aina, Marjo painottaa.
Syöpä koskettaa tuhansia elämiä tälläkin hetkellä. Yhä useampi suomalainen sairastuu syöpään, mutta yhä useampi myös selviytyy siitä.
– Haluan, että minun tarinani ei ole tarina syövästä, vaan elämästä.